Näin syntyi Tarinavuori

Pojan katse oli todella vilpitön! Se oli niin rehellinen ja vilpitön kuin 10-vuotiaalla lapsella voi ylipäätään olla. Hän oli päässyt uuteen sijaisperheeseen ja lastenpsykiatrian osastojakso odotti jossain lähitulevaisuudessa. Hän oli päättänyt vihdoin tänä vuonna oppia lukemaan!

Tarinavuori oppilaan kirja

Hän aloitti jo neljättä luokkaa, mutta halusi ehdottomasti oman aapisen. En ollut aivan vakuuttunut innostuksen pysyvyydestä, mutta halusin uskoa parasta. Seuraavana päivänä ojensin hänelle tuliterän näytekirjani. Kolme päivää hän silitteli sitä lähes lumoutuneena, katseli sen kuvia ja tavaili ensimmäisiä sivuja. Innostus oli käsin kosketeltavaa. Neljännen päivän aamuna löysin saman kirjan lattialta. Sivuista puuttui melkein puolet. Ne lojuivat tolloina ja pieninä riekaleina ympäri luokkaa. Oppilas itse viskoi reppuaan ja karjui, ettei ole mikään #@&:n vauva! Häpeä, suru, pettymys ja viha täyttivät koko pienen tilan!

Kirjat laitettiin siitä hetkestä syrjään. Seurasi pöydänaluspedagogiikkaa (”Kyllähän tänne opettajakin näyttää mahtuvan!”), painia lattialla (”Et varmasti saa selville, mitkä kirjaimet olen teipannut selkääni!”), suurten tunnemöykkyjen käsittelyä, ei-toivottuja juoksukilpailuja pihan poikki, kaikenlaisia pelejä, ikäviä sääntöjä, aarteenetsintää, palkintotarroja, Time Timeria (ehjänä ja rikkinäisenä), paljon syliä ilman pyytämistä ja lopulta myös pyynnöstä.

Jossain vaiheessa opettajan typerät ideat rupesivat hiukan hymyilyttämään, mutta vain sen verran, ettei maine mennyt. Puolen vuoden kuluttua kuului ensimmäinen pieni naurahdus. Huumori kannatteli yli pettymysten, ponnistelun ja häpeän. Vuosi oli hyvin pitkä ja vaiherikas, mutta keväällä tuli sitäkin suurempi haikeus, kun meidän oli aika erota. Poika halasi hyvästiksi pitkään. Omat silmät piti pyyhkiä useampaan kertaan. Hän oli oppinut lukemaan ja minä olin oppinut hyvin paljon.

Tarinavuori opettajan opas

Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun olin tekemisissä syvien oppimisen ongelmien kanssa, mutta tällä kertaa jouduin tekemään kaiken toisin. Se oli lopullinen sysäys niiden asioiden jäsentämiselle, joita olin miettinyt jo pitkään. Miten saan luotua motivaation oppilaalle, jolla ei ole sitä yhtään? Miten saan korjattua oppilaan käsityksen itsestään oppijana? Miten saan mahdollisimman nopeasti aikaan tuloksia? Keskittyminen ja ponnistelu kestivät vain pienen hetken ja jos sen aikana ei tullut onnistumista, seuraava kerta oli taas paljon vaikeampi.

Totesin, että pitää keskittyä ainoastaan keskeisimpiin asioihin silloin, kun työskentely on mahdollista. Huumori, pelit ja leikit toimivat parhaiten. Kun oli hauskaa, ponnistelun määrää ei huomannut. Samoja asioita tuli kerrattua kymmeniä kertoja. Nopeasti saatava hyöty lisäsi motivaatiota. Käytin aluksi tavujen lisäksi tuttuja nimiä ja sanoja, kuten ABC ja OPEL.

Ymmärsin, että samat periaatteet sopivat itse asiassa kaikille, joille lukemaan oppiminen tuottaa tuskaa. Opetin tämän vuoden jälkeen erityisryhmässäni muutamaa oppilasta, jolla oli massiivisia muistin ongelmia. Pudotin äänteiden määrän minimiin, ettei koko energia olisi mennyt äänne-kirjainvastaavuuden hakemiseen muistista. Toisaalta siirryimme nopeasti kaksikirjaimisiin tavuihin ja kaksitavuisiin sanoihin. Oppilaat motivoituivat ja hämmästyttävää kyllä, oppivat ajan myötä lukemaan myös kolmikirjaimisia tavuja ja sanoja, vaikka työmuistiksi oli mitattu vain kaksi yksikköä.

Lukumestari-kortit (saatavilla myös erikseen)

Suuri kertaamisen määrä ja samojen äänteiden, tavujen ja sanojen lukeminen erilaisissa ympäristössä ja tilanteissa tuntuivat vahvistavan yllättävän paljon myös kehitysvammaisten oppilaideni muistijälkeä. Rajallinen sanojen määrä ja suuri fonttikoko auttoivat oppilaita, joiden oli vaikea pysyä rivillä ja hahmottaa kirjaimia. Maahanmuuttajaoppilaani hyötyivät puolestaan erityisesti diftongien ja äänteiden keston kanssa työskentelystä.

Jokainen vuosi ja oppilas toivat mukanaan uusia oivalluksia. Poimin ideoita kaikista tuntemistani lukemaan opettamisen menetelmistä, yhdistelin niitä uudella tavalla ja lisäsin opetukseen huomattavan määrän toiminnallisuutta. Aloin myös taltioimaan tekemiäni monistenippuja ja harjoituksia. Tarinavuori-materiaalin kehittely oli alkanut, sillä kaikki tähän opettamistapaan liittyvät elementit olivat jo olemassa.

Vuonna 2012 sain työtoverikseni luokanopettaja Miia Kaipaisen. Hänellä tuntui olevan sisäänrakennettu luovuuden runsaudensarvi, kun piti miettiä uusia toiminnallisia työtapoja. Hänen työstään inspiroituneena jatkoin oman työtapani kehittämistä ja pyysin Miialta monella tavalla muokattavissa olevia toiminnallisia tehtäviä. Suurin osa niistä löytyykin nyt tämän opettajan kirjan loppuosasta. Lisäksi liitin mukaan itse kehittämiäni tehtäviä ja joitakin useista eri lähteistä löytyneitä tehtäviä, joita olen oppilaideni kanssa käyttänyt. Niiden alkuperäistä kehittäjää ei valitettavasti pysty nimeämään.

Näin syntyi yli kymmenen vuoden aikana sisältö, joka on nyt käsissäsi. Toivon, että tämä materiaali antaa sinulle jotain uutta ja parhaimmillaan auttaa myös sinun oppilaitasi ylittämään oppimisen esteitä! Toivon sinulle voimia, iloa ja intoa vaativaan, tärkeään työhösi!

Tampereella, 1.6. 2019

Sarianna Tammilehto

Tarinavuori-materiaali:

Tarinavuori - Opettajan opas
Tarinavuori - Oppilaan kirja SUURAAKKOSIN
Tarinavuori - Oppilaan kirja pienaakkosin
Tarinavuori Lukumestari-kortit
Tarinavuori Äng-Puumajapeli
Tarinavuori Vokaalilotto
Tarinavuori Konsonanttilotto
Tarinavuori Diftongilautapeli
Tarinavuori Diftongimuistipeli
Tarinavuori Lausemuistipeli

Youtube-kanava