Sivut

Tietoja tästä blogista

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Unkarilaista matematiikkaa - Erityisopettajat työmatkalla Unkarissa


Heti syysloman alkaessa hyppäsivät pohjalaiset erityisopettajat Finnairin koneeseen suuntana Budapest ja Unkarin parhaimpiin kuuluva Fazekas koulu. Idea opettajavierailusta syntyi Pohjalaisten Vanettajien eli unkarilaista matematiikka työssään toteuttavien pohjalaisten erityisopettajien tapaamisissa työn ja ideoiden kehittämisen merkeissä. 

Toiminnallista oppimista 

Tapana on ollut kokoontua eri kunnissa ympäri Pohjanmaata kunkin opettajan koululle ja jakaa ideoita, kokeilla uusia ja vaihtaa kuulumisia toiminnallisen matematiikan käyttämisestä oppilaitten kanssa. Opetushallituksen ja Palmenian järjestämillä täydennyskoulutuskursseilla on kouluttauduttu alkaen esiopetuksesta kakkosluokkaan, kuultu VaNe-kouluttajien innostuneita kertomuksia Budapestin koulusta, joten oli aika lähteä itse paikan päälle katsomaan opetusta käytännössä. Työmatka oli omakustanteinen, kaikki kulut maksettiin omasta pussista.

Fazekas-koulussa suomalaiset ovat totuttuja vieraita
Budapestissa oli yhdyshenkilönä ja suomen kielen tulkkina Reka Karpati, joka on ennestään tuttu niille opettajille, jotka ovat tämän unkarilaisen matematiikan lanseeranneetkin Suomeen sekä julkaisseet suomalaisen version Varga-Neméneyn oppien perusteella tehdystä opettajan oppaista ja oppikirjoista. Esimerkkinä heistä mainittakoon mm. opettaja Anni Lampinen Espoosta. Rekan johdolla osallistuttiin matematiikan tunneille ala- ja yläkoulussa. Fazekas-koulussa on yli tuhat oppilasta ala-asteesta lukioon saakka. 

Koulussa käy paljon kansainvälisiä vierailijoita, koulu toimii opetusharjoittelukouluna ja sieltä on oppilailla vaivaton yhteys päästä jatkamaan opintoja yliopistossa. Unkarissa Tamas Vargan ja Eszter C. Nemeneyn kehittämä menetelmää käytetään noin puolessa unkarilaisista kouluista ala- ja yläasteilla. Oppikirjat ovat suhteellisen kalliita ja vanhemmat maksavat ne itse. Vaikka Unkarissa mallia ei käytetä enää yhtä paljon kuin aiempina vuosina, Unkari on yhä edellä Suomea  matematiikassa joidenkin kansainvälisten tutkimusten mukaan.

Oppitunneilla saa keskustella ja kokeilla
Oppituntien aikana näimme innostuneisuutta, toiminnallisuutta, hyvin rakennettuja oppitunteja, oppilaiden keskustelua ja kokeilua. Luokissa oli kolmisenkymmentä oppilasta, jotka oli jaettu viiden-kuuden hengen pulpettiryhmiin. Opettaja toimi orkesterin johtajana ja kaikki oppilaat luokassa osallistuivat iloisina tunnin kulkuun. Oppilaat juttelivat ja vaihtoivat mielipiteitä sulassa sovussa. Oppikirjat olivat käytössä lopputunnista, abstraktion tietä noudattaen. Ensin kokeiltiin käytännössä ja vasta sitten siirryttiin kynätason työskentelyyn. 

Innostuneita oppijoita

Meille vierailijoille Palmenian kursseilla saatu opetus todentui nyt käytännössä, näkyi ja kuului opin alkujuurilla Unkarissa elävästi!

Unkarissa vanhemmat osallistuvat lastensa koulunkäyntiin
Loppupäivästä saimme keskustella koulun opettajien kanssa ja kysellä lisää unkarilaisesta koulusta. Unkarissa ainoastaan opetus on ilmaista, vanhemmat maksavat itse kirjat, koulutarvikkeet eikä kouluissa ole ilmaista kouluruokailua. Tämän koulun vanhemmat ovat hyvin sitoutuneita koulunkäyntiin, he osallistuvat toimintamateriaalien valmistamiseen ja ovat oppilaitten ja opettajien tukena vahvasti. 

Opettajien rekrytointi on tarkkaa, viimeisimmäksi kouluun valittu opettaja Marianna Pereczes kertoo pitäneensä hakutilanteessa näyteoppitunteja vakuuttaakseen työkavereilleen ammatillisen suun-tautumisensa ja osaamisensa. Hyvin meni, koskapa hän tuli valituksi.

Palkinnoksi tästä vierailusta Pohjalaiset Vanettajat saivat runsaasti ideoita oppitunneille, matkalaukullisen unkarilaista matematiikan oppimateriaalia ja pelejä, sekä varmuuden jatkaa unkarilaisen matematiikan opettamisen tiellä.


Sirpa Kyyriäinen, erityisopettaja
Kauhava
Matkalaiset Fazekas-koulun ovella.  
Kirjoittajan lisäksi matkalla olivat: Kirsi Rajamäki, Heli Kujala, Sirpa Keltamäki, Terttu Ilvesniemi, Maria Matilainen ja Tanja Nisula.


Varga-Neményi -yhdistys ry 
edistää toiminnallaan lasten matematiikan oppimista ja opettamista unkarilaisella Varga−Neményi -opetusmenetelmällä. Yhdistys mm. suomalaistaa ja kustantaa menetelmän mukaisia oppimateriaaleja, järjestää seminaareja menetelmää käyttäville tai sitä soveltaville opettajille, ylläpitää kouluttajapankkia ja tekee yhteistyötä opettajien täydennyskoulutusta järjestävien tahojen kanssa. Yhdistys tukee opetusmenetelmään liittyvää tutkimusta. 
Lisätietoja: www.varganemenyi.fi

Yhdistyksen kustantamien oppimateriaalien hankintapaikka on Elli Early Learning Oy. 


perjantai 12. syyskuuta 2014

Palkitaanko Ipadeilla PISA-menestys?

Neuropsykologipalvelu Luduksen 10-vuotisjuhlaseminaarissa 5.9.2014 ei toivottu kaikille oppilaille Ipadeja eikä ihasteltu Suomen hyviä PISA-tuloksia, kuten saman aamun uutisotsikoissa. Seminaarissa käsiteltiin oppimisvaikeuksia ja niiden kuntoutuksesta saatuja hyviä tuloksia sekä kuntoutuksen merkitystä yksilölle, hänen lähipiirilleen ja yhteiskunnalle.

KIRJOITA OIKEIN -korteilla on Luduksen laatuleima.
Kuntoutuksen tavoitteet ja niiden toteutumisen mittaaminen
Luduksen perustaja ja toimitusjohtaja Heli Isomäki kertoi kuntoutuksen vaikuttavuusarvioinneissa käytettävistä EBM-tutkimuksista ja niiden vakuuttavista tuloksista. (EBM=Evidence Based Method) Kuntoutuksen vaikuttavuutta voidaan arvioida muillakin tavoin.

Valtioneuvoston kuntoutusselonteko määrittelee kuntoutuksen yleiset tavoitteet, mutta tiivistetysti kuntoutuksen yleisenä tavoitteena on parantaa ihmisen selviytymismahdollisuuksia. Kuntoutuksen tavoitteena voi olla (synnynnäisen tai esim. vammautumisen kautta tulleen) häiriön lievittäminen tai sellaisten keinojen ja toimintatapojen harjaannuttaminen, että arjessa selviytyminen on mahdollista, vaikka itse häiriötä ei kuntoutuksella pystyttäisi poistamaan.

Vaikka kuntoutuksen vaikuttavuutta voidaan ja pyritään kartoittamaan myös tieteellisen tarkasti, yksi tärkeä kuntoutuksen hyödyn mittari on se kokemuksellinen hyöty, jonka kuntoutuja sekä lähipiiri kokevat saavansa. Kuntoutus yleensä auttaa arjessa selviämisessä silloinkin, kun muuta hyötyä ei voida mitata.

Kuntoutus vaikuttaa sekä ulkoisten apuvälineiden käyttöönoton kautta, että kuntoutujan omien sisäisten taitojen lisääntymisen ja oman elämän hallinnan tunteen karttumisen kautta. Kuntoutujan oma motivaatio sekä tiivis yhteistyö kuntoutujan lähipiirin kanssa on erittäin keskeinen osa kuntoutusta.

Vaikuttavuutta mittaamalla on voitu todeta esimerkiksi että:
Lasten puheterapiassa harjoitteet ovat yhtä vaikuttavia riippumatta siitä, tehtiinkö samaa harjoitetta terapeutin vai lapsen vanhemman ohjaamana.  Ryhmässä tehtävien ja yksilöharjoitteiden vaikuttavuudessa ei havaittu suuria eroja, molemmat ovat yhtä hyviä.  

Useista yksilöesimerkeistä poimin tähän yhden erityisesti ajatuksia herättävän esimerkin lukivaikeuden myöhäisen kuntoutuksen merkityksestä: Vaikka yleisesti lukivaikeuden kuntoutuksen arvioidaan hyödyttävän merkittävästi vain alle 10-vuotiaita, saatiin 7 kk jatkuneella kuntoutuksella erittäin huomattavia parannuksia 15-vuotiaan pojan lukutaitoon, luetun ymmärtämiseen sekä lukunopeuteen. 

Kuntoutuksella voitiin todeta olevan erittäin suuri merkitys pojan arjessa selviytymiseen, sillä ennen kuntoutusta hänellä oli vaikeuksia ymmärtää ihan tavallisia, esimerkiksi liikennevälineissä ja ostoskeskuksissa näkyvillä olevia kirjallisia ohjeita.

Ahkeran ja hyvin käyttäytyvän oppilaan ongelma
Ahkeran ja hyvin käyttäytyvän oppilaan voi olla vaikea saada apua oppimisvaikeuksiinsa, koska hän ei aiheuta ongelmia luokassa ja ”selviää”. Viime kevään abiturientti kertoi selvinneensä, keskivaikeasta lukivaikeudestaan huolimatta yläasteen oppimäärästä ”oman perfektionistisen asenteensa ja mielettömän suuren työmäärän avulla”. Vaikka lukivaikeus oli todettu, ei kuntoutusta yläasteen aikana pidetty tarpeellisena, koska numerot olivat kuitenkin niin hyviä.

Lukiossa sama ei enää onnistunut, koska siellä piti omaksua paljon enemmän ja nopeammin uusia asioita. Vuorokaudet tuntuivat loppuvan kesken, eikä nelivuotinenkaan lukio olisi antanut tarpeeksi helpotusta, koska lukivaikeuden lisäksi oppimista haittasivat työmuistiin liittyvät ongelmat.

Hän kiitti koko lukioajan jatkuneen kuntoutuksen mahdollistaneen lukion suorittamisen. Kerran viikossa olleissa kuntoutustapaamisissa hän oli saanut tietoa sekä kannustusta, neuvoja ja keinoja, jotka auttoivat opiskelussa. Lisäksi kuntoutuksen vaikutus itsetuntoon ja omien vahvuuksien tunnistamiseen oli merkittävä.

Vanhempien ei pidä käydä koulua lapsen puolesta
Vaikka vanhemmat tarkoittavat hyvää, heidän ei ole tarpeen käydä koulua lastensa puolesta. Joskus oppimisvaikeudet voivat jäädä huomaamatta, koska oppilas pärjää kodin antaman tuen ansiosta tyydyttävästi. Oppilaan tarvitsema tuki ja kuntoutus voivat jäädä saamatta.

Puheenvuoron käyttänyt äiti kertoi koko perheen uupuneen esikoispojan jokailtaiseen läksyruljanssiin. Kuntoutuksessa poika sai heti alusta lähtien työkaluja oman itsensä auttamiseen mm. oman toiminnan ohjaukseen ja koulutehtävien suorittamiseen. Myös muut perheen jäsenet saivat neuvoja, miten pulmallisista tilanteista selvitään.  Perheen jokailtaiset taistelut pojan läksyjen kanssa loppuivat ja haastava käytös koulussa jäi taakse. Sosiaalinen kanssakäyminenkin helpottui, kun poika alkoi ehtiä ajoissa ennen ovella odottamiseen kyllästyneiden kavereiden mukaan ja onnistui muutenkin tulemaan sovittuihin tapaamisiin ajallaan.

Syksyllä yläasteelle siirtyneen pojan numerot ovat nousseet ja opettajan Vilmamerkinnöissä toistuu: ”oli aktiivinen tunnilla”. Näillä asioilla on ollut valtavan suuri merkitys pojan itsensä lisäksi myös hänen vanhemmilleen ja jopa isoveljestä huolissaan olleelle pikkuveljelle. Äidin sanoin ”epäonnistujasta, huonosta itsetunnosta kärsineestä pojasta, potentiaalisesta tulevaisuuden syrjäytyjästä onkin nyt kasvamassa onnellinen, yhteiskuntakelpoinen kansalainen”.

Aina ei voi valita ammattia, jossa ei tarvita lukupäätä
Juuri lukion aloittaneella nuorella miehellä oli todettu keskivaikea lukivaikeus jo yläasteella. Synnynnäisen sydänvikansa vuoksi hän kertoi haluavansa ammattiin, johon valmistuminen edellyttää opiskelua.  Hänelle  fyysistä rasitusta aiheuttava ammatti ei sovi. Hän on motivoitunut jatkamaan säännöllistä kuntoutusta koko lukion ajan, koska on kokenut sen tarpeelliseksi ja erittäin hyödylliseksi jo yläasteella.

Oppimiseen ja kuntoutukseen panostaminen kannattaa aina

Tällaisia selviytymistarinoita olisi hyvä kertoa suuremmallekin joukolle kuin Luduksen juhlaseminaarin 150 kuulijalle. Oikeaan aikaan aloitettu kuntoutus tehoaa parhaiten, mutta on hyvä tietää, että myöhemminkin aloitetusta kuntoutuksesta on hyötyä. Onnistunut kuntoutus on parasta syrjäytymisen ennaltaehkäisyä ja sen vaikutukset ulottuvat koko yhteiskuntaan. 


Outi Haikarainen,
ELLI - Early Learning Oy

maanantai 28. heinäkuuta 2014

SAKSET KÄTEEN - toiminnallinen S2-oppimateriaali


SAKSET KÄTEEN -materiaalin tekijä Aivi Hämäläinen kertoo, miten idea syntyi sekä miten testattiin ja kehitettiin täysin uudenlainen materiaali verbitaivutuksen harjoitteluun. SAKSET KÄTEEN valmistui syksyllä 2014.  

Saksien käyttö sopii kinesteettisille ja visuaalisille oppijoille. 
S2-opettaja, kuinka monta kertaa olet nähnyt seuraavanlaisia lauseita opiskelijoiden kirjoitelmia tai testejä tarkistaessasi: "Minä tiskatan asiat" tai "Amulla mina mennee kurssii"? 

Olet ehkä joskus kysynyt kollegaltasi: "Miten minun pitäisi opettaa, jotta oppilaani oppisivat taivuttamaan verbejä?"


Toki virheet ovat oppimisen edellytyksiä ja kielitaito on kielitietoa tärkeämpää, mutta kun halutaan opiskelijoiden puheesta ja kirjoittamisesta monipuolista, tarkkaa ja sujuvaa, tarvitaan rakenteita. Ilman sujuvaa ja tarkkaa kielitaitoa ei voi saavuttaa kielen kompleksisuutta ja puutteellinen kielitaito voi vaikuttaa jatkokoulutukseen pääsemiseen tai työsopimuksen jatkamiseen. 

Idean käyttää saksia verbitaivuttamisen opetukseen keksin pari vuotta sitten erästä kotoutumis-koulutuksen hitaasti etenevää ryhmää opettaessani, koska olin hieman epätoivoinen opiskelijoiden jatkuvien rakennevirheiden takia. Saksien käyttö sopii kinesteettisille ja visuaalisille oppijoille ja aika moni vähän kouluja käynyt ihminen oppii parhaiten toiminnallisesti, tekemällä ja kokeilemalla.

Eri korttityypit erottaa värin sekä numeroinnin avulla.
Korttisarjaa on koekäytetty useita tunteja Vantaan aikuisopistossa sekä kotoutumis-koulutuksen ryhmissä että nuorten peruskoulun valmistavalla luokalla. Lisäksi olen saanut mahdollisuuden koekäyttää korttisarjaa Axxelin ja Helsingin aikuisopiston luku-ja kirjoitustaidon ryhmissä, Vantaan kaupungin Hämeenkylän, Kivimäen ja Havukosken koulujen valmistavilla luokilla, mistä olen hyvin kiitollinen. 

Korttisarjan testaamisen aikana olen tutustunut mukaviin opettajiin ja opiskelijoihin. Sekä aikuiset oppijat että peruskoulujen oppilaat ovat olleet todella innokkaita: he leikkasivat hyvin keskittyneesti kortteja ja tekivät lauseita. Kukaan ei katsonut kelloa tai yrittänyt luistaa tuokiosta. Eikä kukaan opiskelijoista kritisoinut tapaa taivuttaa verbejä. Lieneekö se vieraskoreutta vai kielitaidon puutetta… Päinvastoin, he kyselivät, milloin tulen käymään seuraavan kerran. Tiedän, suomen kielen alkeisopetuksessa opettajat käyttävät paljon erilaisia pelejä, kortteja ja leikkejä, mutta toiminnallisuutta näköään ei ole koskaan liikaa.

Mieleen jäi erityisesti eräs kolmasluokkalainen tyttö, joka taivutteli verbejä, teki lauseita parinsa kanssa ja samalla kertoi, mihin verbityyppiin mikäkin verbi kuuluu, vaikken ollut pyytänytkään näin tehdä. Kehuin häntä, miten hyvin hän osaa verbityyppejä ja kysyin, onko hän oppinut niitä valmistavalla luokalla. Hän kysyi minulta vakavana ja ehkäpä hieman epäillen, että tiedänkö, mikä S2 on? Pidättelin hymyä ja vastasin, että kyllä tiedän. Hän jatkoi ylpeänä, että verbityyppejä on opetettu S2-tunnilla.

Leikattavat kortit kopioidaan ohjevihkosesta. 
Kortteja koekäytin lähes yhden lukuvuoden ja varsinkin alussa tuli monta parannusta materiaaliin. Viimeisten testaamistuokioiden aikana oli mukava huomata, että korttisarja toimii, eikä korjauksia oppimateriaaliin enää tarvitse tehdä. 

Toimin aikuiskouluttajana enkä tunne kovin hyvin peruskoulujen S2-opetusta ja sen takia pidin tärkeänä käydä henkilökohtaisesti testaamassa kortteja alakoulussa. Korttisarja soveltuu hyvin myös peruskoulujen valmistavan luokan opetuksessa ja S2-tunneilla käytettäväksi, kunhan lapset ovat oppineet sujuvasti lukemaan. 

Kortteja on kahdenlaisia: Ohjevihkosesta kopioidaan leikattavat verbikortit, joissa verbit ovat perusmuodossa. Ei-leikattavat kortit ovat persoonapronomini-, persoonapääte-, kielteisiä verbi- ja muita verbien taivutuksessa tarvittavia kortteja. Korttisarjaa täydentävät adverbi- ja valmiiksi taivutetut nominikortit sekä kaa/kää, älä/älkää ja ko/kö –kortit, joiden avulla on mielekästä tehdä erilaisia lauseita (esim. verbikysymyksiä, kehotus- ja kieltolauseita). Samalla kun rakenteiden hallinta vahvistuu, myös sanavarasto laajenee. Nominikortit soveltuvat myös verbin rektion opettamiseen.

Ohjevihkosesta kopioitavia, leikattavia verbikortteja on kahdenlaisia: Helpommissa pois leikattava osa erottuu selvästi ja viimeisen vokaalin väri viittaa vokaaliharmoniaan (sinisenä takavokaali ja punaisena etuvokaali). Vaikeammissa, kokonaan mustalla painetuissa myöskään leikattava tunnus ei erotu. Sarjan 60 verbiä on valittu arkielämään tarpeita ajatellen. Mukana ei ole astevaihteluverbejä, mutta verbejä on kaikista verbityypeistä.
                     
Korttien mukana tulevassa opasvihkosessa on aakkostettu verbilista, tuntisuunnitelma, vinkkejä korttisarjan käyttöön, kopioitavat verbikortit, lisätehtävät, verbityyppitaulukko ja tilannekuvat. Verbilistasta voi tarkistaa verbien verbityypin ja käännöksen englannin, venäjän, arabian, kurdin (soranin murre), thain ja vietnamin kielille. Vihkosessa on myös tyhjä verbilista, jos verbejä haluaa käännättää muillekin kielille. Opetustuokiota suunnitellessa opettaja voi käyttää valmista tuntisuunnitelmaa. Lisätehtäviä voi antaa kotitehtäväksi. Verbityyppitaulukkoa ja vokaaliharmoniasivua on helppoa käyttää opetustilanteessa. Vihkosen 4 tilannekuvasta löytyvät lähes kaikki korttisarjan verbit. Tilannekuvia voi käyttää monipuolisesti sekä suullisissa että kirjallisissa harjoituksissa.

Opetustilanteessa korttisarja soveltuu parhaiten pienryhmätyöskentelyyn. 4-6 opiskelijan ryhmä toimii parhaiten ja silloin tarvitaan jokaiselle pienryhmälle oma korttisarja. Jokaista pienryhmää kohden on hyvä olla oma ohjaaja. Ohjaajana voi toimia koulunkäyntiavustaja, harjoittelija tai heterogeenisessa ryhmässä edistyneempi opiskelija. Ohjaaja ohjaa korttien käyttöä ja ryhmän tiimityöskentelyä, tarkistaa taivutukset ja antaa opiskelijoille palautetta suorituksista.

Korttisarjaan on otettu verbejä kaikista verbityypeistä. Verbityyppiä 6 edustaa vain yksi verbi vanheta ja ellei sitä haluta käyttää, kortin voi ottaa pois. Verbityyppejä voi myös opettaa asteittain: yhtenä päivänä opiskellaan vain verbityyppejä 1 ja 2 ja seuraavana päivänä otetaan muut, sitä seuraavana päivänä taivutetaan verbejä kielteisessä muodossa jne. Korttisarjaan voi palata silloin, kun tehdään verbikysymyksiä tai opiskellaan imperatiivia.

Korttisarja on alun perin kehitetty tukiopetustilanteisiin kotoutumiskoulutuksessa ja se on edelleen mainio työkalu verbitaivutuksen tarkkuuden hiomiseen opetustuntien ulkopuolella tai itseopiskelussa.


Oikein mukavia opetushetkiä SAKSET KÄTEEN –korttisarjan parissa!


Aivi Hämäläinen, suomen kielen kouluttaja

P.S. Kuvia eräästä hauskasta opetustuokiosta on nähtävänä TOMAKO -hankkeen verkkosivuilla. 




maanantai 14. heinäkuuta 2014

Puuttuuko matikkapää tai lukupää? Vai olisiko se sittenkin vain oppimisvaikeus, jota voidaan helpottaa.


Oppimisvaikeuksista puhuttaessa koetetaan varoa, etteivät vanhemmat pahastu tai lapset leimaudu sen vuoksi, miten heidän erityisiä piirteitään nimetään. Päiväkodin tai koulun arjessa ei puhuta kielteisessä sävyssä häiriöistä tai ongelmista, vaan positiivisemmalta kuulostavista  pulmasta, vaikeudesta tai haasteellisesta käyttäytymisestä. 

Mitä eroa on vaikeudella ja häiriöllä?

Termi lukivaikeus on jo onneksi yleistynyt ja lähes syrjäyttänyt lukihäiriön. Häiriö vaikuttaa itse aiheutetulta poikkeamalta, joka pitäisi yrittää poistaa ja siten päästä häiriöttömään, normaaliin tilaan.

Matematiikan oppimisvaikeus vai huono matikkapää? 

Matematiikan oppimisvaikeus on selkeämpi termi kuin huono matikkapää, jos tarkoituksena on ilmaista sitä, että jollakin on vaikeuksia ymmärtää jotain matematiikan osa-aluetta. "Huono tai hyvä pää" kuulostaa sellaiselta pysyvältä ominaisuudelta, johon ei voida vaikuttaa. Vähän kuin silmien tai ihon väri: se on syntymässä saatu ja se on kanssa eletään. Matematiikan oppimisvaikeuteen sen sijaan voidaan vaikuttaa, sen ei tarvitse olla pysyvää. 

Myös matematiikan oppimisvaikeus periytyy? 


Tutkimuksissa on todettu, että oppimisvaikeudet ovat ainakin jossain määrin geneettisesti perinnöllisiä. Mutta sen lisäksi puhutaan sosiaalisesta periytyvyydestä, jolla tarkoitetaan sitä, että perheet, suvut, vanhemmat joilla on havaittu olevan jotakin oppimisvaikeutta vahvistavat vaikeuden ilmenemistä myös lapsillaan, tahattomasti omalla suhtautumisellaan.

Tällainen toimintatapa on hyvin inhimillistä: jos matikka on itsestä tuntunut hankalalta, ei sitä ainakaan huomaamatta ja automaattisesti tule harjoiteltua arkisissa toimissa lasten kanssa. Ja kun lapsen vaatimattomat matemaattiset taidot havaitaan, hyvin helposti hyvää tarkoittaen aletaan valmistella lasta opintiellä vastaantulevaan pettymykseen toteamalla, että "tuttu juttu, tämähän kuuluu meidän perheessä asiaan". "Ei se mitään haittaa, jos et opi matikkaa, ei mekään ole opittu ja hyvin on pärjätty". 

Vain löydetty vaikeus voidaan voittaa 


Kuitenkin olisi tärkeää, että tästä vaikeudesta kärsivät löydettäisin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Varhain aloitetuilla tehostetuilla tukitoimilla saadaan nopeammin hyviä tuloksia ja oppimisvaikeuden mahdolliset sivuvaikutukset itsetuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin voidaan estää.

Esikoululaisten ja ekaluokkalaistenkin matemaattisten valmiuksia kartoitetaankin jo monessa kaupungissa ja kunnassa MAVALKAn avulla.

Kun kartoitus tehdään kaikille eskarin alussa, voidaan jo eskarivuonna antaa tarvittavaa tukea sitä tarvitseville. Eskarin lopuksi tehdään uusi kartoitus, jonka tulokset tallennetaan taulukkoon ja annetaan tiedoksi ensimmäisen luokan opettajalle.

Toisin kuin lukivaikeuden matematiikan oppimisvaikeuksien aiheuttamien ongelmien on todettu kasvavan ylemmille luokka-asteille siirryttäessä. Tästä matematiikan tiilitalon perustan tärkeydestä on lisätietoa Hannele Ikäheimon artikkelissa.  Matematiikassa uusien asioiden ymmärtäminen ja oppinen vaatii sitä, että aiemmat asiat on opittu; edellinen kehitysvaihe vaikuttaa seuraavaan. Tätä kutsutaan Matteus -vaikutukseksi, jota esimerkiksi lukivaikeudella ei ole havaittu olevan.

Outi Haikarainen,
ELLI - Early Learning Oy


torstai 16. tammikuuta 2014

Kehittyvätkö hienomotoriset taidot kosketusnäyttöä pyyhkäisemällä?


Välillä hämmästyn siitä, miten pienten lasten taitavuutta kosketusnäyttöjen käytössä ihastellaan. Mitä uutta siinä on, että lapsi tökkää tai tunnustelee lähes kaikkea mikä kiinnostaa? Kosketusnäytön käyttöön tarvitaan tietysti käden ja silmän yhteistyötä, että sormi osuu oikeaan paikkaan ja pyyhkäisee oikeaan suuntaan, mutta kehittääkö se muita hienomotorisia taitoja?

TUNNE, AISTI, TOIMI -kirjan kuvitusta

Jo ennen kosketusnäyttöjen tuloa lapset ovat halunneet koskettaa ja tökkiä milloin mitäkin. Kehumisen sijaan lapsia on pitänyt kieltää ja yrittää saada heidät kiinnostumaan jostain muusta kuin salaperäisen näköisistä pistorasioista, kiiltävistä uuninluukuista tai kodinkoneiden mielenkiintoisista nappuloista. Niihin ei voi koskea, koska se ole turvallista tai jotain saattaa mennä rikki. Hienomotoristen taitojen harjoitteluun  on parempi käyttää siihen tarkoitettuja, käytössä turvallisia välineitä.

Lapset ovat aina kokeilemalla ja ympäristöään tutkimalla keksineet mielenkiintoisia asioita: erään työkaverini lapset oppivat näppärästi nappia painamalla avaamaan videonauhurin luukun, että saattoivat piilottaa sinne voileipiä tai jotain muuta pientä naposteltavaa. En muista, että heitä olisi kovasti kehuttu tästä oivalluksestaan.  

Katselukirjojen kiinnostavia kuvia voi osoittaa ja tökätä sormellakin. Avattavat luukut tai muut liikuteltavat "jutut" opitaan nopeasti muistamaan ja usein myös päättelemään, minkälaisista kohdista näitä ekstroja voi etsiä ihan uusistakin kirjoista. Onko näytön tökkääminen ja sormella pyyhkäisy kirjojen katselua vaativampaa ja kehittävämpää?

Jos kosketusnäytöt kokonaan korvaavat paperiset kirjat, jää pari tärkeää asiaa oppimatta: lukusuunnan mieltäminen vasemmalta oikealle ei välttämättä hahmotu samalla tavalla eikä sivujen kääntämiseen tarvittavat hienomotoriset taidot kehity. Visuaalinen hahmottaminen ja looginen päättelykyky varmasti kehittyvät myös näytöltä kolmiulotteisia kuvia katsellessa. Mutta jos tarvitaan visuaalisen hahmotushäiriön kuntouttamista, on konkreettisesta kolmiulotteisesta rakentelusta todettu olevan enemmän hyötyä.

Ei lapsia tietysti tarvitse eristää niistä laitteista, joita me aikuiset näpläämme kaiken aikaa... Minäkin, joka en kuulemma ole "mitenkään kätevä tuon nykytekniikan kanssa". (kun tuskailin Windows 8.1:n ja uuden kosketusnäytöllisen läppärini kanssa)  Iloitsen siitä, etten ilmeisesti ole ainut nykytekniikan suhteen kädetön: Esimerkiksi Arno Kotro pähkäili viime viikolla Hesarissa ilmestyneessä kolumnissaan, sitä miksi pitää tehdä uusi sähköpostiohjelma joka "toimii huonommin kuin entinen". Jokainen uusi ohjelma näyttää parhaat puolensa vasta sinä päivänä, kun sen uusi ja " parannettu" versio on otettava käyttöön. Silloin "se entinen toimi niin hyvin".

Mukava on myös havaita, että nämä nykytekniikkaa minua paljon nopeammin omaksuvat lapset näyttävät edelleen lumoutuvan myös esimerkiksi yksinkertaisista puisista STEKU-palikoista tai hienomotorisesti hieman haastavammasta Morphun-sarjasta. Kaikki kiinnostava ei ole vielä kiiltävää, sileää tai litteää. :)

Outi Haikarainen,
ELLI - Early Learning Oy