Sivut

Tietoja tästä blogista

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Onko koulussa liikaa kokeita?

Elokuun alkupuolella Tuomas Kasevan kolumissa Helsingin Sanomissa pohdittiin, miksi koulussa on nin paljon kokeita. Kirjoittaja oli laskenut, että ensimmäiseltä luokalta lukion loppuun koululaiset käyttävät 400 tuntia kokeisiin. "Aika vastaa sitä, että oppilas saisi syyslukukauden ensimmäisenä päivänä eteensä kasan konseptipaperia ja vastaukset jätettäisiin vähän ennen itsenäisyyspäivää."  Koko kolumnin voi lukea tästä linkistä.


Paljon koululaisen ajasta menee erilaisten asioiden ulkoa opetteluun, mutta ei suinkaan ainoastaan kokeita varten? On joitakin asioita, jotka pitää oppia ja muistaa, sillä kaikkea ei voi googlata, vaikka nettiin pääseekin melkein missä ja milloin tahansa. Esimerkiksi matematiikassa on monia asioita, jotka on tärkeää osata ulkoa, sen lisäksi, että peruskäsitteet pitää ymmärtää ja oivaltaa. Joidenkin ulkoa osattavien asioiden osaamisen kartoittamiseen voi käyttää Hannele Ikäheimon laatimia junnauskokeita. Näissä kokeissa määritellyt aikarajat varmistavat sen, että asiat osataan ulkoa - laskemalla ei nokkelinkaan ehdi!

Kaikkea ei tarvitse osata ulkoa - mutta pitää ymmärtää ja osata soveltaa

Helsingin laboratoriokoulussa sai jo vuosina 1960 - 1974, kauan ennen internettiä, pitää kirjat ja apuvälineet mukana loppukokeessa, koska "kokeen tarkoituksena ei ollut kartoittaa muistitietoa, vaan ajattelua ja kykyä hahmottaa asiakokonaisuuksia". Näin kertoo koulun silloinen rehtori Helena Kekkonen kirjassaan "Rauhan siltaa rakentamassa". Tässä Kirjapajan kustantamassa kirjassa on monta muutakin opettamiseen ja oppimiseen liittyvää lämmintä muistoa ja innostavaa oivallusta - kannattaa lukea koko kirja!

Helena Kekkosesta kerrotaan myös Ellin Uutisissa. Toimittajaopiskelija Laura Kukkosen kirjoittamaan juttuun pääsee tutustumaan tästä.

Helppo tapa selvittää, mikä on vaikeaa

Tärkeä vinkki kokeiden ja kartoituksien laatijoille löytyy Hannele Ikäheimon KYMPPI-kartoituksesta. Kirjan kartoituksissa oppilasta pyydetään "laittamaan ruksi sen tehtävän viereen, joka tuntui vaikealta". Näin pienellä vaivalla  opettaja saa näin selville, mistä asiasta oppilas vielä tarvitsee lisäopetusta, vaikka hän osaisikin kokeessa vastata oikein. 

Näytä mitä tiedät = Show-me®

Oppilaan osaamista arvioidaan kokeiden lisäksi tuntiosaamisella. Tämä on reilua etenkin kokeissa jännityksen vuoksi alisuoriutuvien oppilaiden kannalta. Myös tunnilla viittaamiseen voi vaikuttaa jännittäminen, epäonnistumisen pelko tai  silkka ujous. Ja mistäpä opettaja voi tietää, kuka viittaavistakaan oppilaista oikeasti tietää oikean vastauksen?
 
Amerikassa kehitetty "kaikki vastaavat" - Show-me® opiskelu on viime vuosina tullut yhä suositummaksi myös eurooppalaisissa kouluissa. Sen sijaan, että asioita käsitellään yhdellä isolla taululla vuorotellen, on jokaisella oppilaalla käytössään oma valkotaulu, johon kirjoittamansa vastauksen kaikki oppilaat näyttävät opettajalle. Kaikki saavat - ja joutuvat seuraamaan opetusta ja osallistumaan ja opettaja saa välittömästi palautteen siitä, miten hyvin opetus on mennyt perille. Show-me® -menetelmän käyttöön voi tutustua lataamalla englanninkielisen opettajan oppaan tästä.


Vähän samalla tavalla kuin Show-me® -taulut  toimivat myös oppilaan laskuhelmet. Jokainen oppilas poimii tehtävän vastauksen laskuhelmiinsä ja kaikki näyttävät vastauksensa opettajalle yhtäaikaa. Sinipunaisten helmien molemmissa päissä oleva keltainen päätyhelmi auttaa opettajaa hahmottamaan koko luokan vastaukset kerralla, yhdellä silmäyksellä.

Oppilaan kymppihelmet

Osaamista ja ymmärtämistä voi siis selvittää muillakin tavoilla kuin kokeilla. Mutta kokeita varmasti tarvitaan jatkossakin. Samoin kuin läksyjä, joiden tarpeellisuudesta kerrotaan mielenkiintoisia näkökulmia uusimman Opettajalehden artikkelissa.


Outi Haikarainen,
ELLI - Early Learning Oy