Sivut

Tietoja tästä blogista

torstai 16. tammikuuta 2014

Kehittyvätkö hienomotoriset taidot kosketusnäyttöä pyyhkäisemällä?


Välillä hämmästyn siitä, miten pienten lasten taitavuutta kosketusnäyttöjen käytössä ihastellaan. Mitä uutta siinä on, että lapsi tökkää tai tunnustelee lähes kaikkea mikä kiinnostaa? Kosketusnäytön käyttöön tarvitaan tietysti käden ja silmän yhteistyötä, että sormi osuu oikeaan paikkaan ja pyyhkäisee oikeaan suuntaan, mutta kehittääkö se muita hienomotorisia taitoja?

TUNNE, AISTI, TOIMI -kirjan kuvitusta

Jo ennen kosketusnäyttöjen tuloa lapset ovat halunneet koskettaa ja tökkiä milloin mitäkin. Kehumisen sijaan lapsia on pitänyt kieltää ja yrittää saada heidät kiinnostumaan jostain muusta kuin salaperäisen näköisistä pistorasioista, kiiltävistä uuninluukuista tai kodinkoneiden mielenkiintoisista nappuloista. Niihin ei voi koskea, koska se ole turvallista tai jotain saattaa mennä rikki. Hienomotoristen taitojen harjoitteluun  on parempi käyttää siihen tarkoitettuja, käytössä turvallisia välineitä.

Lapset ovat aina kokeilemalla ja ympäristöään tutkimalla keksineet mielenkiintoisia asioita: erään työkaverini lapset oppivat näppärästi nappia painamalla avaamaan videonauhurin luukun, että saattoivat piilottaa sinne voileipiä tai jotain muuta pientä naposteltavaa. En muista, että heitä olisi kovasti kehuttu tästä oivalluksestaan.  

Katselukirjojen kiinnostavia kuvia voi osoittaa ja tökätä sormellakin. Avattavat luukut tai muut liikuteltavat "jutut" opitaan nopeasti muistamaan ja usein myös päättelemään, minkälaisista kohdista näitä ekstroja voi etsiä ihan uusistakin kirjoista. Onko näytön tökkääminen ja sormella pyyhkäisy kirjojen katselua vaativampaa ja kehittävämpää?

Jos kosketusnäytöt kokonaan korvaavat paperiset kirjat, jää pari tärkeää asiaa oppimatta: lukusuunnan mieltäminen vasemmalta oikealle ei välttämättä hahmotu samalla tavalla eikä sivujen kääntämiseen tarvittavat hienomotoriset taidot kehity. Visuaalinen hahmottaminen ja looginen päättelykyky varmasti kehittyvät myös näytöltä kolmiulotteisia kuvia katsellessa. Mutta jos tarvitaan visuaalisen hahmotushäiriön kuntouttamista, on konkreettisesta kolmiulotteisesta rakentelusta todettu olevan enemmän hyötyä.

Ei lapsia tietysti tarvitse eristää niistä laitteista, joita me aikuiset näpläämme kaiken aikaa... Minäkin, joka en kuulemma ole "mitenkään kätevä tuon nykytekniikan kanssa". (kun tuskailin Windows 8.1:n ja uuden kosketusnäytöllisen läppärini kanssa)  Iloitsen siitä, etten ilmeisesti ole ainut nykytekniikan suhteen kädetön: Esimerkiksi Arno Kotro pähkäili viime viikolla Hesarissa ilmestyneessä kolumnissaan, sitä miksi pitää tehdä uusi sähköpostiohjelma joka "toimii huonommin kuin entinen". Jokainen uusi ohjelma näyttää parhaat puolensa vasta sinä päivänä, kun sen uusi ja " parannettu" versio on otettava käyttöön. Silloin "se entinen toimi niin hyvin".

Mukava on myös havaita, että nämä nykytekniikkaa minua paljon nopeammin omaksuvat lapset näyttävät edelleen lumoutuvan myös esimerkiksi yksinkertaisista puisista STEKU-palikoista tai hienomotorisesti hieman haastavammasta Morphun-sarjasta. Kaikki kiinnostava ei ole vielä kiiltävää, sileää tai litteää. :)

Outi Haikarainen,
ELLI - Early Learning Oy